*

Phoenicz Ajatuksia pohjoisesta etelään

Työnantaja ei ole KELAn sivukonttori

Työterveyshuoltolaki velvoittaa työnantajaa järjestämään ehkäisevää terveydenhuoltoa. Kalevan tekstareissa 26.4. oltiin näreissään erään kunnan työterveyshuollon muuttumisesta vain työperäisten sairauksien hoitajaksi. Yrittäjänä olen erittäin iloinen tästä kunnan rahoja säästävästä toimenpiteestä. KELA korvaa työnantajalle enintään 60 % työterveyspalveluista, joten työterveyshuolto tai työntekijöiden sairastaminen ei missään nimessä ole ilmaista lystiä.

17.3. Ilta-Sanomat kertoi yrittäjästä, joka oli joutunut ottamaan 10 000€ lainan selviytyäkseen työntekijän äitiysloman aiheuttamien kustannusten kattamisesta. Äitiysloma onkin hyvä esimerkki asiasta, joka ei mielestäni kuulu missään nimessä ehkäisevän terveydenhuollon tai työperäisten sairauksien hoidon piiriin. Pienyrittäjä asetetaan täysin kohtuuttomaan asemaan joutuessaan maksamaan ensisijaisesti omasta kassastaan työntekijöiden raskaudet, flunssat ja muut ei-työperäisten sairauksien kustannukset. Poissaolon hinnan lisäksi yrittäjä joutuu usein joko palkkaamaan sijaisen, tai tekemään itse käytännössä ilmaista työtä.

Yritysten pääasiallinen tulonlähde on asiakkailta veloitetut maksut. Ajatellaan varovaisen karkeasti, että yhden työntekijän + yrittäjän yrityksen vuotuisen liikevaihdon pitäisi olla noin 130 000€ vuodessa kattaakseen yrittäjän ja työntekijän n. 2000€ bruttokuukausitulon sivukuluineen, muut kiinteät kulut ja käyttökatteen. Yksi äitiysloma vaatisi liikevaihdon kasvua n. 11 %, eli viivan alla pitäisi olla jo vähintään 144 000€. (Naisyrittäjien laskelman mukaan äitiysloman hinta on n. 14 000€.) Rahat on revittävä jostakin, joten ottaako yrittäjä riskin ja nostaa hintoja, vähentääkö hän rahat omasta palkastaan (tässä laskelmassa yli 50 % bruttotulonmenetys) vai käveleekö hän pankkiin? Samaa asiaa voidaan kysyä pienemmässäkin mittakaavassa työntekijän sairastuessa kausiflunssaan tai vaikka murtaessaan jalkansa vapaa-ajalla.

Työntekijät saavat lukea lehdistä jatkuvasti isojen yritysten pomojen järjettömän suurista bonuksista ja muista eduista. Nämä uutiset ovat omiaan sumentamaan työntekijöiden tietämystä tavallisen pienyrityksen arjesta: työntekijä nauttii TES:n mukaista palkkaa lomineen ja muine etuineen työnantajan tehdessä ympäripyöreää päivää ja kiristellessä vyötään mm. maksuaikojen pidentyessä ja kilpailun tiukentuessa. Laskutuksesta saadut rahat on ehdottoman ensisijaisesti käytettävä työntekijän palkanmaksuun. Muuten ei kunnian kukko laula. Työntekijä voi tarvittaessa hakea rahansa palkkaturvasta siinä missä työnantajan on vain tyydyttävä odottelemaan, saisiko hän joskus maksusuorituksen asiakkaalta. Tästä huolimatta työnantajayritys nähdään liian usein kiskurinomaisena, pohjattomana rahakaivona.

Mielestäni on aika vapauttaa suomalainen työnantaja KELAn sivukonttorin roolista. Työnantaja olkoon – kuten laki määrää – vastuussa ainoastaan työperäisistä terveysasioista ja niiden ehkäisystä. Muut sairasloma-asiat pitää saada suoraan KELAn hoitoon.

 

Julkaistu sanomalehti Kalevassa 3.5.2014

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat