*

Phoenicz Ajatuksia pohjoisesta etelään

90-luvun laman uhrien auttaminen auttaa koko kansantaloutta

  Miltä teistä tuntuisi saada perintäkirje velasta, jota ei ole olemassa? Tai miltä tuntuisi edelleen maksaa säntillisesti 90-luvulla otettua miljoonan markan velkaa, jonka nykypääomaksi luotonantaja ilmoittaa miljoona euroa? Haluaisitteko ostaa kaupasta yhden maitopurkin, ja maksaa sen viisi kertaa? Ette varmasti. Some olisi pian täynnä vihakirjoituksia kauppiasta kohtaan. Nämä velkaesimerkit ovat valitettavasti täyttä totta. Monessa tapauksessa myös lain vaatimat velkakirjat tositteena velan olemassaolosta on hävitetty velkojen vanhennuttua, mutta perintä ja oikeustaistelut sen lopettamiseksi jatkuvat siitä huolimatta.

Hallitus on kuluneen vuoden aikana tehnyt lukuisia menoleikkauspäätöksiä vedoten valtion rahojen loppumiseen. Suurennuslasin alla ovat harmaan talouden nimissä olleet niin 6 euron pizzoja myyvät pienyrittäjät kuin villasukkia kutovat mummotkin. Todellisuudessa pienyrittäjien kimppuun käyminen on säälittävää näpertelyä verrattuna siihen, paljonko hallitus päästää rahaa valumaan ulkomaille perintätoimistojen ja ulosoton kautta. On enää vaikea löytää täysin suomalaisomisteista rahoituslaitosta tai perintätoimistoa. Ongelman ydin onkin rahoituslaitoksille ja perintätoimistoille maksettujen rahojen valuminen konsernilainojen ja -avustusten muodossa maihin, joissa yritysvero on jopa 0 %. Lisäksi nämä yritykset saavat vähentää Suomessa suoritettavassa verotuksessa erääntyneistä lainoista maksetut viivästyskorot ja korkojen korot luottotappioina. Kyllä ­­­ – näillä suuryrityksillä on Elinkeinotoiminnan verotuksesta säädetyn lain mukainen oikeus vähentää tuloja tappioina. Näin ollen rahoituslaitokset ja perintätoimistot ovat saaneet käyttöönsä loputtoman rahasammon: yritysvelalliset. Yrityslainan viivästyskorko on hyvin yleisesti 18 %, ja viivästyskoron korko on samoin 18 %. Tämä tarkoittaa jo alle 50 000 euron lainassa satojen eurojen kuukausittaista korkokulua. Lisäksi korkolain § 11 kertoo: Viivästyskorkoa voidaan sovitella, jos velallisena on luonnollinen henkilö eikä velka liity velallisen harjoittamaan elinkeinotoimintaan.

Sen lisäksi, että Suomi rankaisee yrittäjänä epäonnistuneelle epäinhimillisen suuren rangaistuksen velkavankeuden muodossa, maamme ampuu itseään nilkkaan, koska monet näistä yrittäjistä lopettavat yritystoimintansa lopullisesti, muuttavat velkoja pakoon ulkomaille, jäävät ikuisiksi työttömiksi tai päättävät päivänsä oman käden kautta. Suomen taloudelle olisi paljon parempi, jos velallinen päästettäisiin helpommin takaisin kiinni töihin ja yhteiskuntaan. Velalliselle on kuitenkin edullisempaa jäädä toimeentulotukiasiakkaaksi, jolloin ulosottolaskun maksaja on suomalainen veronmaksaja. Tässä on selkeä ristiriita. Velkojalle edukkainta on periä velan korkoja, ja velalliselle edukkainta on siirtyä yhteiskunnan elätiksi tai kadota maan alle. Meidän pitää viimeinkin antaa oikeutta yrittäjille, jotka maksavat vanhentuneita velkojaan korkojen muodossa neljänteen tai viidenteen kertaan. Samoin meidän pitää huolehtia siitä, ettei kenenkään tarvitse enää näin tehdä. Kuten mainitsin, suurin osa pakkokeinoin perityistä rahoista karkaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Osa tästä rahasta on velalliselta pilkkahintaan lunastettua omaisuutta, eikä siitä ole annettu lain vaatimaa tilitystä, joten velka ei ole lyhentynyt nimeksikään. Mainitsemani miljoonasta markasta miljoonaksi euroksi kasvanut velka on täyttä todellisuutta, ja se on vain yksi tuhansista -90-luvulla pankkikriisin nimissä kaadetuista yrityksistä. Ajatelkaapa, paljonko rahaa Suomi olisi saanut, jos tuo alussa mainitsemani korkoina maksettu neljä miljoonaa markkaa olisi jäänyt yrittäjän käyttöön ja kulutettavaksi suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin? Jos oikeudenkäynnit laittomien velkomisen lopettamiseksi olisi jätetty pitämättä? Kerro tämä luku vielä puolella miljoonalla, ja kysy itseltäsi, tarvitseeko Suomi nykyisiä menoleikkauksia?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Seppo Korppoo

Anu puhuu asiaa.

Nykyisin pk-yrittäjät luovat 90% uusista työpaikoista ja ovat siten Suomen tulevaisuuden kannalta elintärkeitä.

Julkinen valta, poliitikot, ay-liike, ym. toivovatkin, että ihmiset alkaisivat yrittäjiksi, investoisivat ja työllistäisivät.

Samaan aikaan kuitenkin varsinkin pk-yrittäjää kyykytetään oikein huolella hirmuveroilla, yleissitovuuden pakko-laeilla, pykäläviidakolla, eikä heillä tavallisesti ole juurikaan turvaverkkoja.

Kaiken kukkuraksi yrittäjät ovat ay-liikkeen ja velkojien mielivallan armoilla, kuten Anu tuossa edellä kertoo.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että uusista yrityksistä noin 95 % eri tavoin epäonnistuu. Epäonnistunut yrittäjä onkin sitten tavallisesti perheineen tässä maassa epähenkilö, jota Anun kuvaamalla tavalla saalistavat kansainväliset velkojat.

Jos näin jatkuu, Suomella ei ole kovinkaan paljon toivoa merkittävään talouskasvuun ja lisä-työllistämiseen.

Seppo Korppoo, 29 vuotta pk-vientiyrittäjänä

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Tällä hetkellä ennen vuotta 1996 tehdyt velat ovat lopullisesti vanhentuneita eikä niitä saa periä eivätkä ne saa vaikuttaa luottokelpoisuuteen. Niitä ei siis tule maksaa ja ulosotolle on huomautettava saatavien vanhentumisesta, mikäli perinnässä on tätä vanhempia velkoja. Osa veloista on vanhentunut lopullisesti jo 15 vuoden kuluessa, eli tämä koskee joitakin 1996-2001 aikavälin velkoja myös.

Käyttäjän 111111111111111111111111 kuva
Anu Huusko

Velkojen perijät käyttävät sumeilematta hyödykseen porsaanreikiä velan vanhenemisen katkaisulainsäädännöstä. Toissapäivänä viimeksi törmäsin Velallisten tuki -ryhmän (FB) keskusteluissa 20 vuotta vanhaan velkaan, josta Intrum Justitia oli muistutellut 5 vuoden välein, ja katsoi nyt velallisen sähköpostiyhteydenoton aiheuttaneen sen, että velan vanheneminen on taas katkaistu. Toisella henkilöllä on hovioikeuden tuomio siitä, ettei esim. sähköposti katkaise velan vanhenemista, mutta nämä on todella vaikeita asioita. Tervetuloa ryhmään kuulemaan lisää.

Käyttäjän hilkkamlaikko kuva
Hilkka Laikko

Kerroit Mikko juuri tuon ydin ongelman; " vnehentuneita velkoja ei tule maksaa ja ulosotolle on huomautettava saatavien vanhentumisesta".

Olen Velallisten Tuki johtoryhmässä törmännyt useisiin satoihin tapauksiin, joissa vanhentunutta velkaa peritään vanhoilta ihmisiltä - eiväthän he tiedä lainsäädännöstä ja osaa vaatia oikeuksiaan.

Koko lainsäädäntömme on vinoutunut, sillä se ei suojele heikompaa osapuolta -vaan pitää sen vahvemman puolta, jopa lainvalmistelussa kuunnellaan velkojatahoja aina perintäyhtiöistä pankkeihin. Nämä kiittävät lainsäätäjää, tuhoammalla valtiontalouttamme sisältäpäin, siirtämällä Suomen valtiolle verotuloina kuuluvia varoja veroparatiiseihin tai kirjaamalla olemattomia luottotappioita, joita ei todellisuudessa ole edes syntynyt.

Varsinkin pk-yrittäjän oikeudellinen asema vaatii pikaisia korjauksia.

Käyttäjän hilkkamlaikko kuva
Hilkka Laikko

Lindorff, Intrum Justitia ja Sergel perivät vanhentuneita velkoja. Lopullista vanhentumista ei voi katkaista millään väitteellä. Sergel on saanut asiasta huomautuksen Kuluttajariitalautakunnalta tänä keväänä - silti se jatkaa samaa toimintaa,

1991 lehtilasku pyritään saamaan oikeudenpäätöksellä uudestaan perittäväksi. Ovatko meidän päättäjämme sokeita - vai mikä estää laittamasta näitä huijarifirmoja kuriin? Kaiken lisäksi ne vievät jatkuvasti Suomeen kuuluvaa rahaa miljarditolkulla ulos Suomesta, muka konserniavustuksina.

Samaan aikaan tavallisen ihmisen rajana on 10 000 euroa. Kuka tästä nykyisestä järjestelmästä hyötyy - ei ainakaan Suomen valtio eikä Suomen kansa?

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Kiitos hyvästä plokista ja tämä on puhtaasti yks Suomiäitin syäntä vahvistava asia, syän on kaiken aa ja oo, että maa toimii, halooo hallitus ja kansanedustajat!

Mullei hrnkilökohtasesti ongelmaa, olen vain seurannu asioita ja tämänki tajuaako vähän aattelee.

Toimituksen poiminnat