*

Phoenicz Ajatuksia pohjoisesta etelään

Media Suomen oikeuslaitoksena

HS 25.10: "Nyt 26-vuotiaaksi varttunut nainen kokee, että hänelle ei jäänyt julkisuuden suhteen vaihtoehtoa: asia oli pakko tuoda esiin, koska muuten se ei edennyt. Suomesta Norjaan muuttanut isä jätti saapumatta oikeudenistuntoon, eikä poliisi uhrin mielestä halunnut häntä tosissaan etsiä." Kenellekään ei liene epäselvää, keneen tämä lause viittaa. Maallikkona kuvittelisin, että Suomen perustuslain pykälä 21 estää tällaiset tilanteet: "Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.” Ihmettelenkin, onko perustuslailla enää mitään merkitystä, kun näin räikeät vääryydet painetaan villaisella?

Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että oikeutta saavat vain ne, jotka jaksavat huutaa lujimpaa ja saavat asiansa esille mediaan. Voin vain kuvitella lehtien juttuvinkkitulvaa Kalevan uutisoidessa 26.10. Oulun poliisilaitoksen kirjanneen alkuvuoden 2016 aikana 47 200 rikosta. Kun ihminen jää mielestään vaille oikeutta, yleensä hän etsii keinon valittaa päätöksestä. Viranomaisten toimintaa valvoo mm. AVI, mutta sen ja vastaavien instanssien kurinpitomahdollisuudet ovat kuin lapselle sanoisi ”soo-soo”. Koska AVI ei voi toteuttaa mitään konkreettista kurinpitoa, esim. viraltapanoa, ei todellista syytä virheelliseksi todetun toiminnan muuttamiselle muodostu.

Seuraava vaihtoehto hakea oikeutta on yleensä tutkintapyyntö poliisille, mutta kuten Marlenen asiasta on käynyt ilmi, sekään ei ehkä auta. Oikeuteen taas asianajajan avustuksella pääsevät vain todella varakkaat, velanottokykyiset tai ilmaiseen oikeusapuun oikeutetut. Tavallisella pulliaisella ei useinkaan ole mahdollisuutta maksaa nykyisiä asianajopalkkioita, ja oikeuden hakeminen jää pelkäksi haaveeksi. Suomen nykyinen lainsäädäntö ei ole täydellinen, mutta se on silti olemassa. Jostakin syystä sen olemassaolo kuitenkin unohtuu tosipaikan tullen, jolloin oikeuden saaminen jää arpapelin ja lehdistösuhteiden varaan. Näin ei saisi olla. Koska valvontaviranomaiset ovat jo olemassa, ehdotan heille annettavaksi todellisia kurinpitovaltuuksia, joilla olisi ennaltaehkäisevä vaikutus virheelliseen ja kenties lain vastaiseen toimintaan. Nykyiset toimintavaltuudet kuormittavat koko järjestelmää moninkertaisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tärkeä kirjotus ja se nuori nainen, jonka asioitten pitäs nyt oikeasti vaikuttaa ja herättää ja panna toelaki tuulehmaan valvojien ja oikeuen virkamiesten hommissa!

Mitä lääkärit, sosiaaliviranomaiset, poliisit jne. palvelevat, jossei hättää kärsivää lasta ja nuorta ihmistä, miksi he vaikenivat!

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tuo ennakkosensuuri ei ole keskustelulle hyväksi.

Käyttäjän 111111111111111111111111 kuva
Anu Huusko

Tämä minun ennakkosensuuri on aika väljä - US:n ohjeiden mukainen. Ei muuta :)

Toimituksen poiminnat